aikuisopiskelu, psykologia

Kokemuksia psykologian perusopinnoista

Psykologia on vuodesta toiseen yksi yliopistojen tavoitelluimmista oppiaineista, enkä ihmettele. Ihmisen kehittyminen, toiminta, tunteet ja ajattelu on mielenkiintoista ja pohjaton tutkimuslähde. Psykologinen tieto tarjoaa työkaluja myös terveyden edistämistyöhön ja voimavaroja ja selviytymiskeinoja arkielämään. Onneksi avoin yliopisto tarjoaa kenelle tahansa mahdollisuuden opiskella psykologiaa (perusopinnot 25 op + aineopinnot 35 op). Psykologian perusopintokokonaisuus koostuu viidestä 5 op:n pituisesta kurssista. Opintopiste kuvaa kurssin laajuutta ja sitä, kuinka paljon keskimäärin kurssi ajallisesti vie. Yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin työpanosta. Psykologian perusopinnot voi suorittaa täysin etänä.

Omissa opinnoissani yksi 5 op:n kurssi sisälsi tyypillisesti kaksi oppimistehtävää/esseetä nimetyn lähdekirjallisuuden ja muun materiaalin pohjalta. Suoritustapa on siis varsin vapaa ja sen voi aikatauluttaa täysin itsenäisesti. Myös kirjatenttimahdollisuus oli muistaakseni lähes joka kurssilla. Itse päädyin kuitenkin suorittamaan kaikki kurssit esseitä raapustelemalla.

Psykologian kurssit tarjoavat hyvän kombinaation eri tieteenaloille ja työelämässä psykologiasta hyötyy varmasti niin sote-alan ihmiset, esihenkilöt, kasvattajat, turvallisuusalan ihmiset kuin palvelualalla tai myynnin parissa toimivat ammattilaiset. Usein oppimistehtävissä tiedon soveltaminen arjen esimerkkeihin on keskeinen lähestymistapa, joten omasta elämänkokemuksessa on opinnoissa valtavasti hyötyä. Lähestymistapoja voi tietoisesti hakea omista kiinnostuksen kohteistaan ja/tai ammatillisesta taustastaan. Kurssit voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä.

Kehityspsykologia

Tämä oli ensimmäinen kurssini yliopistossa ylipäätään. Muistan että viilasin palautettavia esseitä loputtomiin (tekniikkani oli tässä vaiheessa vielä ihan hukassa) ja olin epävarma siitä, mikä on ”riittävä suoritus”. Hyvin ne opinnot kuitenkin lähtivät sujumaan!

Kehityspsykologiassa mielestäni kiinnostava, mutta liian vähälle huomiolle jäänyt näkökulma on keski-ikä. Opin, ettei väitteelle ”keski-iän kriisistä” löydy oikein tieteellistä tukea. Ehkäpä keski-iän kriisistä puhutaan, sillä se on usein elämävaihe, johon kasaantuu kerralla monenlaisia muutoksia ja ristipainetta. Itse koen, että neljänkympin kynnyksellä tuli voimakas tarve tarkastella omia arvoja ja pohtia oman elämänsä suuntaa ja unelmiaan. Tästä syystä myös terveyskäyttäytymisen näkökulmasta keski-ikä on mielestäni tärkeä kehitysvaihe. Myös pohja hyvälle vanhuudelle luodaan aikuisuudessa.

Kehityksessä tärkeänä näkökulmana käsiteltiin kehitystä jatkuvana prosessina, läpi elämän. Pohdiskelin muun muassa sellaisia käsitteitä kuin elämänkaari, elämänkulku ja elämänkaipuu. Lapsen kehitystä olen opiskellut toki aiemminkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa itse äitinä. Se toi opiskeluun oman mainion lisänsä.

Kognitiivinen ja neuropsykologia

Tällä kurssilla pureuduimme tiedonkäsittelyn perusprosesseihin: havainnointiin, tarkkaavaisuuteen ja muistiin. Kurssista jäi meille kotiin elämään vitsi ”ulkoisesta muistisilmukasta”. Se tarkoittaa oman työmuistitaakan keventämistä siten, että asioita siirretään kuormittamasta työmuistia vaikkapa puhelimeen tai post it -lapulle. Minä ilmoitankin usein jonkin asian sijaitsevan ”ulkoisella muistisilmukalla”: eikö olekin elegantti tapa ilmoittaa, ettei muista jotain asiaa.

Neuropsykologian oppimistehtävä oli mielestäni kivasti laadittu, kun kurssikirjojen antia sai soveltaa aitoon tapausesimerkkiin. Näitä tapauksia pystyi etsimään esimerkiksi kaunokirjallisista teoksista. Yhtenä kurssikirjana oli varsin haastava neurotieteellinen teos, mutta tärkeä oppi sekin, ettei suotta pelästy vaan ottaa kirjasta irti sen, mitä sen hetkisillä tiedoilla ja taidoilla pystyy. Kuten kognitiivisesta psykologiasta tiedämme, muistamisessa (oppimisessa) painottuu oma tietopohja ja uuden tiedon yhdistäminen siihen päälle.

Persoonallisuuspsykologia

Tästä kurssista sain paljon irti. Opin paljon temperamentista ja persoonallisuudesta, sekä siitä, miten ne kytkeytyvät toisiinsa. Pohdin sitä, miten ihmisen ydinminä muotoutuu ja toisaalta myös sitä, että vaikka persoonallisuuden piirteet ovat suhteellisen pysyviä ominaisuuksia, yksilö kehittyy, oppii ja omaksuu myös uusia toiminta/selviytymistapoja elämässään. Emme ole persoonallisuutemme vankeja tai tapojemme orjia. Opin ymmärtämään, miksi olemme niin kovin erilaisia jopa vahvasti biologiselta ja hermostolliselta pohjaltamme. Mitä syvemmälle persoonallisuuspsykologiaan sukeltaa, sitä enemmän saa työkaluja ymmärtää ja hyväksyä paremmin sekä muita että itseään.

Kirjojen ja kirjoittamisen keskellä mielessäni soi Mariskan sanoittama, Anna Puun upeasti tulkitsema kappale Mestaripiirros, ja nappasinkin siitä esseelleni otsikon. Kirjoitin esseen loppuun ehkä hieman paatoksellisen, mutta merkitykselliseksi nousseen ajatuksen:

Täydellisessä maailmassa jokainen tulisi kohdata ainutlaatuisena mestaripiirroksena, jonka kerroksia ja viivoja katsotaan hyväksyvällä uteliaisuudella. Jos tulee kohdatuksi ja katselluksi kuin mestaripiirrosta,
sellaiseksi myös lapsen ydinminä kehittyy. Oikeassa ympäristössä mestaripiirroksen loisto pääsee
esiin. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä ottaa kynää käteen.

…tai katsoa taulua uudella tavalla, lisäisin tähän vielä.

Terveystieteiden näkökulmasta tämä kurssi antoi myös paljon. Oppimistehtävässäni raapaistiin nimittäin myös persoonallisuuspiirteiden yhteyttä yksilön terveyskäyttäytymiseen. Aiheesta on tehty mielenkiintoisia tutkimuksia. Lisäksi tein oppimispäiväkirjan teoksesta, joka käsitteli modernia motivaatiopsykologiaa. Se on edelleen kaikista oppimistehtävistäni oma suosikkini. Oli hyödyllistä oppia ja ymmärtää motivaatiota eri näkökulmista. Olen myöhemminkin opinnoissa palannut monesti näiden teemojen pariin.

Psykologian tutkimusmenetelmät

Tämän kurssin koin todella työläänä. Näin jälkikäteen mietin, kuinka paljon helpompaa olisi ollut hypätä kurssille vasta nyt, kun takana on terveystieteen väyläopintojen tutkimusmetodologia-kurssit. Toisaalta voihan sen nähdä niinkin, että tämän kurssin ansioista terveystieteiden tutkimuskurssien sisälle oli sujuvampaa päästä sisään. Oli myös yllättävän vaikeaa ylipäätään löytää kaksi kiinnostavaa ja sopivaa tutkimusta (kvantitatiivinen + kvalitatiivinen), joita piti sitten kuvata ja arvioida kurssikirjojen antiin peilaten. Toinen tutkimus käsitteli kasvisten ja hedelmien käytön yhteyttä psykologiseen hyvinvointiin ja toinen psykologisia mekanismeja, jotka ennustavat onnistumista pysyvässä painonhallinnassa.

Onnistuin valitsemaan kurssin yhdeksi osatehtäväksi eettisen pohdinnan sosiaalisen median käytöstä tutkimusaineistona, enkä löytänyt varsinaisesta kurssimateriaalista siihen juuri mitään sisältöä. Tällä kurssilla homma toisensa jälkeen niin sanotusti paisui. Kurssin muistelun keskeisin ajatus onkin oikeastaan se, että näin jälkikäteen on helppo havaita, miten oma oppiminen on edennyt askel askeleelta. Nyt olisin paljon valmiimpi tuolle kurssille. Osaisin rajata paremmin ja keskittyä oleelliseen. Jos joku aihe tuntuu vaikealta ja hankalalta, ole sinnikäs ja luota prosessiin. Jossain vaiheessa katsot taaksepäin ja näet, minkä matkan oletkaan kulkenut. Tässä hetkessä teet parhaasi ja se riittää.

Terveyden ja mielenterveyden psykologia

Psykologian perusopinnot pystyy käsittääkseni suorittamaan täysin suomenkielisellä aineistolla. Tällä kurssilla päätin kuitenkin haastaa itseäni, ja valitsin toiseksi oppimistehtäväksi tiivistelmätekstin parista englanninkielisestä terveyspsykologian tiiliskivestä. Halusin lisätä valmiuksiani tulevia opintoja varten. Terveyspsykologia on erittäin mielenkiintoista, mutta tärkeimpänä oppina tältä kurssilta jäi mieleen juuri englanninkielisen materiaalin kanssa tuskailu. Olin luovuttaa monta kertaa kun yritin saada tolkkua vaikkapa psykoneuroimmunologiasta in English. Aion kirjoittaa ihan oman blogipostauksen englanninkielisestä kirjallisuudesta yliopisto-opinnoissa ja jakaa keräämiäni oppeja ja oivalluksia siitä selviytymiseen. Se ei ole mission impossible, vaikka se alkuun siltä tuntuisi.

Mielenterveyden psykologian oppimistehtävässä luotiin käsitys yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä. Saimme valita itse lähempään tarkasteluun jonkin mielenterveydenhäiriön. Masennuksesta puhutaan tänä päivänä paljon, ja jokainen varmasti tietää tai luulee tietävänsä siitä jotakin. Koin itse hyödyllisenä tarkastella systemaattisesti kirjallisuuteen pohjautuen masennuksen taustasyitä, oirekuvaa, diagnostisia kriteerejä ja näyttöön pohjautuvaa hoitoa, sekä pohtia, mitä masennuksesta toipuminen tarkoittaa. Hyvä puoli on se, että masennusta ymmärretään tätä päivänä jo todella hyvin. Huono puoli on se, ettei hoito ole läheskään aina riittävää eikä oikea-aikaista. Tässä, kuten neuropsykologiankin kurssilla, kurssikirjoja ja materiaalia sai soveltaa esimerkkitapaukseen. Se tuo aina ripauksen luovuutta teoreettiseen tehtävään. Itse käytin esimerkkinä Anni Saastamoisen aivan loistavaa kirjaa Depressiopäiväkirjat.

Lopuksi

Olipa mukava muistella näitä psykan opintoja. Olin unelmoinut pitkään opiskelusta, ja unelmien toteuttaminen tuppaa viemään asioita juuri oikeaan suuntaan. Tätä kirjoittaessani psykan perusopinnoista onkin vierähtänyt jo tovi. Ne olivat minulle portti yliopisto-opintoihin ja opettivat minulle paljon myös omista vahvuuksistani opiskelijana. Niiden ansioista opintohaaveeni ja tavoitteeni kirkastuivat ja aloin suuntautua tavoitteellisesti kohti terveystieteen maisteriopintoja.  Terveystieteen maisterivaiheen väylähaussa (JYU) tuleekin olla suoritettuna jokin perusopintokokonaisuus tai moduuli, johon nämä psykologian perusopinnot soveltuvat mielestäni paremmin kuin hyvin.

Kirjoitukseni perustui omiin satunnaisiin poimintoihin ja muistoihin. Todellisen kurssisisällöt ja oppimistavoitteet voit lukea esimerkiksi täältä tai täältä.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on psykologian perusopinnoista? Mikä psykologiassa kiinnostaa?

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.