Tervetuloa kurkkaamaan, minkälaisia tapahtumia ja tunteita yhteen opiskeluviikkoon on mahtunut.
Maanantai: lähiopetusta yliopistolla
Hyppäsin junaan ja matkustin yliopistoon terveystiedon didaktiikan perusteet -kurssin ensimmäiseen ryhmätapaamiseen. Muut osallistujat olivat minua suunnilleen puolet nuorempia, ja hetken aikaa tunsin itseni…no, vanhaksi. Iän tuomalla viisaudella tarkastelin tunnetta hieman etäämmältä ja mietin, että niin se vaan erilaisuuden kokemus ja tunne joukkoon kuulumattomuudesta vaivaa ihmistä tilanteen mukaan läpi elämän. Päätin unohtaa ikäni, hypätä porukkaan mukaan ja imeä vähän itseenikin nuorta energiaa. Sen nimittäin tunsi!
Tapaamisessa kävimme läpi kurssin etenemiseen liittyviä asioita, jaoimme parit ja sovimme aiheet demotunneille: tarkoitus on suunnitella ja vetää terveyskasvatuksen demotunti lukiolaisille. Saimme parini kanssa aiheeksi terveysviestinnän. Aihe on mieluisa ja siitä saa varmasti rakennettua oppilaiden kriittistä ajattelua kehittävän oppitunnin.
Junassa työstin maisteriopintojen väyläopintoihin sisältyvän kandidaatintutkielman teoriaosuutta, ja palautin tutkielman opettajan ja opponenttien arvioitavaksi torstain väliseminaaria varten.
Tiistai: opponointia ja osaamisen ydintä
Minulla oli kaksi työtä opponoitavana torstain kandiseminaaria varten ja sain niistä toisen arvioitua. Aikaa hurahti yllättävän paljon, mutta huolellisesta opponoinnista oppii myös itse. Rakentavan palautteen antamista − ja vastaanottamista − ei voi liikaa harjoitella. Pyrin aina kysymään ja kertomaan myös itse, minkälaista palautetta työstä toivotaan ja mihin erityisesti kaivataan apuja.
Aloitin Terveyden edistämisen ydinosaaminen -kurssin oppimispäiväkirjan. Ennen oppikirjaan tarttumista kirjoitin kurssin ohjeiden mukaisesti ajatuksiani siitä, mitä tiedän ja mitä oppeja kaipaan. Tulikin hyvä fiilis siitä, että ajatukseni olivat hyvin linjassa myös kirjan painotusten kanssa. Jotain olen siis selvästi oppinut! En ehtinyt käydä läpi kuin kirjan johdannon. Johdannossa oli hyvin kuvattu kaikki kirjan ydinperiaatteet ja -arvot ja tiiviisti jokaisen kappaleen keskeinen sisältö. Se auttoi minua luomaan hyvän kokonaiskuvan teoksesta ja pohtimaan alustavasti myös tapaa teemoitella oma oppimispäiväkirjani. Tämä on kurssi, johon haluan käyttää kunnolla aikaa ja ajatusta. Ostin kurssikirjankin omaan hyllyyn.
Keskiviikko: mun täytyy kävellä (ja kirjoittaa) näin
Aamupäivällä osallistuin omasta mielenkiinnostani Sydänliiton, Jyväskylän yliopiston ja Syömishäiriöliiton järjestämään Vastuullisempaa painopuhetta ja käytäntöjä -verkkoseminaariin.
Puolen päivän maissa lähdin bussilla Tampereen yliopiston kirjastoon ja söin siellä edullisen opiskelijalounaan. Lainasin varaamani fysiologian kirjan, joka osoittautui kirjaimellisesti raskaaksi luettavaksi: Naureskelin instastooreissa, että jaksan juuri ja juuri kantaa kirjan (paino n. 3 kg), mutta epäilen jaksanko lukea sitä… Lisäksi lainasin pari terveystiedon oppikirjaa terveystiedon kurssitehtävien tueksi.
Olin alkuviikosta laiminlyönyt liikuntaa, joten kävelin reilun 13 kilometrin matkan kotiin kirjat hyvänä lisäpainona. Matka sujui mukavasti kun vaihdoin samalla kuulumisia puhelimessa parin ystävän kanssa.
Kotona tartuin Seksuaaliterveys -kurssin kirjalliseen työhön ja se tempaisikin mukaansa! Aloitin opiskelun myöhään iltapäivällä ja maltoin lopettaa työskentelyn ehkä puoliltaöin. Onko tämä sitä akateemista vapautta? Perehdyin lapsen ja nuoren seksuaaliseen kehitykseen erityisesti tunne-elämän näkökulmasta, tutustuin ajankohtaiseen tietoon nuorten seksuaaliterveydestä ja seksuaalikäyttäytymisestä ja nuorten itsensä esittämiin toiveisiin ja odotuksiin seksuaaliterveyden opetuksesta. Sain paljon aikaiseksi ja opin uutta.
Torstai: sinnikkyyttä ja penkomisen halua
Tein vielä toisen opponoinnin seminaaria varten. Opponoitavalla on ihailtavan kokonaisvaltainen ja systemaattinen ote työhönsä, joten opin itse samalla paljon.
Ilta kuluikin sitten kanditutkielman väliseminaarissa. Seminaarin paras anti on kuulumisten vaihto muiden opiskelijoiden kanssa. Siitä saa energiaa ja tsemppiä omaan työhön. Kaikki minua lukuunottamatta opiskelevat töiden ohella, joten ei voi kuin nostaa hattua… Ei ole helppo kuvio yhdistää työtä ja tutkielman tekoa.
Oma työni tuntuu tällä hetkellä lähinnä loputtomalta työmaalta, jossa heilun lapion kanssa kaivamassa syvää kuoppaa. Sain niin ihanan palautteen yhdeltä kurssitoverilta, että ihan herkistyin. Hän kuvasi − ei niinkään työtäni vaan työskentelytapaani − toteamalla, että sinnikkyyteni ja penkomisen haluni inspiroi myös häntä omassa työssään. Ihana palaute, joka kiteytti hyvin ”akateemisia vahvuuksiani”.
Perjantai: kohti konkretiaa
Terveyden edistämisen näyttöön perustuva suunnittelu ja arviointi -kurssi alkoi etäluennolla. Olin jo edellisellä viikolla aloitellut siihen liittyvää ennakkotehtävää ja sen sijaan, että olisin viimeistellyt tehtävän aamupäivällä, kirjoitinkin tätä blogia…
Suunnittelu ja arviointi -kurssi toteutetaan ryhmätyönä. Kurssitehtävä toteutetaan oikealle kunta-asiakkaalle, joten haluan käyttää tähän kunnolla aikaa ja energiaa. Nyt päästään konkreettisesti kehittämään omaa asiantuntijaosaamista: tiedon keruuta, arviointia ja johtopäätösten tekoa sen pohjalta. Aloinkin heti luennon jälkeen työstämään kurssiin liittyvää välitehtävää.
On viikonloppu eessä taas…
Tällä viikolla opiskelurytmiini vaikutti se, että lapseni oli isällään ja kumppanini työreissussa.
Tulevaan viikonloppuun sisältyy ainakin Lobuche-projektiin liittyvä valmennustapaaminen ja kesätyöhakemuksen kirjoittamista. Jos iskee inspis, saatan myös edistää tutkielmaani. Tulevalle viikolle olen jo laatinut opiskelutavoitteet: hommia riittää peräti viiden eri kurssin kanssa, enemmän tai vähemmän. Yksi lähipäiväkin on tiedossa.
