Käsittelen tässä toisessa osiossa Jyväskylän yliopiston terveystieteiden maisteriopintoihin vaadittavien väyläopintojen kieli- ja viestintäopintoja: mitä oppeja (tai fiiliksiä) niistä jäi itselleni mieleen.
Olen jakanut postaussarjan kolmeen osaan. Huomioithan, että eri yliopistoissa väyläopintojen sisällöt eroavat toisistaan. Yliopistot tietenkin myös muuttavat ja päivittävät vaatimuksiaan. Kirjoitan:
- Yhteisistä metodiopinnoista
- Kieli- ja viestintäopinnoista
- Muista terveyskasvatuksen sisältöopinnoista
Lisään suorat linkit kaikkiin osioihin, kun artikkelikokonaisuus on valmis.
Väyläopintoihinhan sisältyy myös vapaasti valittava opintokokonaisuus. Itselläni se on psykologian perusopinnot, joista kirjoittelin täällä.
Viestinnän perusteet liikunta- ja terveystieteissä (2 op)
Viestintä on käsitteenä niin laaja, että oikeastaan kaikki terveyden edistämiseen ja terveyskasvatukseen liittyvä toiminta on terveysviestintää. Kurssilla tarkasteltiinkin terveysviestintää eri näkökulmista. Kurssi sisälsi kaksi tehtävää:
Kirjoitin koululaisten liikuntamotivaatio-interventiota käsittelevästä tieteellisestä artikkelista kansantajuistetun uutisen. Tehtävä tuntui tuolloin vaikealta, ja kritisoinkin tehtävän itsearvioinnissa hieman sitä, ettei tutkimusta saanut taustoittaa muulla materiaalilla tai suhteuttaa suomalaiseen kontekstiin.
Toinen tehtävä oli oppimispäiväkirja, jossa jokaisesta kurssin luentotallenteesta kirjoitettiin oma kappaleensa. Luennot käsittelivät viestinnän määrittelyä ja ilmenemistä, tieteellisen tiedon yleistajuistamista, pohdintaa asiantuntijan roolista sosiaalisessa mediassa, terveysneuvontaa ja -ohjausta, tiedottamista, järjestötason viestintää ja yhteiskunnallista vaikuttamista.
Tällä kurssilla opinkin varsin toimivan peruskaavan oppimispäiväkirjan laatimiseen: 1. Kuvaa ensin lyhyesti luennon keskeinen sisältö. 2. Kerro perustellen, mihin haluat syventyä tarkemmin. 3. Kytke aiheeseen omia kokemuksia, pohdintaa ja/tai ajankohtaisia esimerkkejä. Kurssi loi hyvää pohjaa tuleville opinnoille ja pääsin hyödyntämään tehtävässä myös työelämän kautta kertynyttä osaamista. Yhdeksi oppimispäiväkirjan teemaksi valitsin kirjoittajana kehittymisen, ja sivuan aihetta myös blogitekstissäni erilaisista kirjoittajatyypeistä.
Terveysviestintä 3 op
Yllä kuvattu kurssi tarjosi pintaraapaisun varsin laajaan kokonaisuuteen, ja oli esitietovaatimus tälle kolmen opintopisteen kurssille. Nyt lähdettiin syventymään viestintäprosessin eri vaiheisiin: viestintätarpeen analysointiin, kohderyhmän tunnistamiseen, viestinnän sisällön suunnitteluun, viestintäkanavien valintaan, viestinnän arviointiin… Minua kiinnosti erityisesti vaikuttavan viestinnän elementit ja työkalut, joilla voi suunnitella ja arvioida potilasoppaita.
Terveyden edistämisen tulee aina pohjautua tutkittuun tietoon.
Kurssi koostui useista pienemmistä osatehtävästä ja oman viestintäsuunnitelman ja -tehtävän laatimisesta. Aloitustehtävänä oli kuvata lyhyt video itsestä ja kertoa, mikä terveysviestinnässä kiinnostaa. Videot olivat aitoja, erilaisia ja mielenkiintoisia. Omalla videollani puhuin luovuudesta, omien vahvuuksien käytöstä, terveyden kokonaisvaltaisuudesta ja siitä, miten terveysviestinnällä voidaan ajan myötä muuttaa jopa ympäröivää kulttuuria (viittasin tupakkakulttuurin muutokseen ja puhuin dieettikulttuuria haastavasta viestinnästä).
Kurssiin liittyi myös pienryhmissä käytävää keskustelua kurssialustalla. Se oli yllättävän vaikeaa: Miten huomioit kaikkien mielipiteen ja kommentoit niitä pohjaamalla keskustelua kurssikirjallisuuteen ja -materiaaliin? Entä jos juuri silloin kun itsellä olisi hyvin aikaa, kukaan muu ei ole ehtinyt vielä kommentoida mitään? No, ehkäpä harjoitus osaltaan demonstroi viestinnän haastavuutta: täydellistä viestintää kun ei ole olemassakaan.
Yksi kurssitehtävistä johti mutkien kautta myös tähän Syömishäiriöliiton blogiin kirjoittamaani tekstiin.
Academic Reading 3 op
Englannin kieli on ollut yksi yliopisto-opintojani jarruttava tekijä. Aivan liian pitkään annoin itseni uskoa, etten olisi tarpeesi hyvä. Kurssilla oli läsnäolopakko, joten ajelin pelko pakaroissa ensimmäistä kertaa kohti Jyväskylän kampusta. Päivän päätteeksi mielessäni oli vain kiitollisuus siitä, etten ollut antanut periksi pelolleni.
Kuvittelinko olevani jotenkin erityinen ja ainutlaatuinen omien ongelmieni ja pelkojeni kanssa? Olihan siellä kurssilla sujuvasti englantia puhuvia, mutta myös niitä, joilla oli aivan samoja huolia ja epävarmuuksia kuin itselläni. On ollut hölmöä ylipäätään jaotella englannin kielen taitoa niin kovin mustavalkoisesti: hyväksi tai surkeaksi. Check this out:
En olisi ikinä uskonut, että saan vasta yliopistossa kokemuksen englannin opiskelusta ilmapiirissä, joka on turvallinen, hyväksyvä ja kannustava. Sellaisessa minäkin uskallan yrittää. Ja kun uskaltaa, oppii.
Nimensä mukaisesti kurssi keskittyi pelättyä puhumista enemmän akateemiseen lukemiseen ja kirjoittamiseen: tieteellisissä artikkeleissa olevaan tyypilliseen sanastoon ja ilmaisutyyleihin, keinoihin ymmärtää tekstiä ja etsiä sieltä tietoa. Tutkimus, jossa on paljon taulukkomuotoista numeerista tietoa ja tuttua sanastoa, on suhteellisen helppo ottaa haltuun. Oli hauska ”joutua” lukemaan myös tutkimusta itselle vieraasta tieteenalasta (sosiaalipolitiikkaa, ehkä?) ja huomata, että kyllä sekin ymmärrettävä(mmä)ksi muuttuu kun vaan sitkeästi yrittää.
Kurssin lopuksi teimme parityönä esitelmän valitsemastamme tieteellisestä artikkelista. Kurssi arvioitiin hyväksytty/hylätty. And I nailed it!
